Olen sielultani siistin ja puhtaan kodin puolestapuhuja. Sellainen, jolle on tärkeää, että koti näyttää ja myös tuntuu omanlaiselta. Siltä juuri MINUN jutultani. Olen aina haaveillut, että sitten joskus kun olen rikas ja vakiduunissa, on myös varaa sisustaa koti sellaiseksi kuin minä haluan, mutta päivänä muutamana koin ahaa elämyksen. Jos odotan kotini laittamista niin kauan, että pankkitililläni on tarpeeksi rahaa sisustamiseen, voin sitten samantien odottaa vaikka loppu elämäni. Rikkauksia ei välttämättä tule ikinä, mutta koti minulla on siitä huolimatta ja haluan myös nauttia siitä.

Tämän blogin tarkoitus on saada minulle virtaa myös toteuttaa haaveeni. Kirjoittamisen aloitan ihan itseni takia, mutta tietenkin sydäntä lämmittää, jos täältä saisi ideoita omiin juttuihinsa myös joku ohikulkijakin.

Haasteita kodin laittamiseen tuo norski kisuli, joka on hyvin kiinnostunut kaikesta...no siis kaikesta. Sekä kohta viisi vuotta täyttävä miehen alku, joka on kiinnostunut... no kaikesta. Mutta se on myös tämän jutun perusta. Haluan kodin, joka näyttää hyvältä ja myös toimii. Jossa on säilytysratkaisut käteviä ja myös kauniita. Lasenhuone on ehdottomasti se isoin proggis, jonka onnistumisen suhteen olen vielä hieman skeptinen.

Oma sisustustyylini on sielussani hieman romanttinen, mutta myös lämmin, kotoisa ja käytännöllinen. Haluan sekoittaa uutta ja vanhaa. Tuunattua ja myös käsitöitä. Rakastan kynttilän valoa ja kaikkea aitoa. Pellava ja villa on materiaaleista ihanimpia, mutta myös lasi, puu, emali ja posliini.

Pienen tilpehöörin ihailija en ole. Oikeastaan silmissäni näen selkeitä kokonaisuuksia. Pienet esineet liiallisina massoina tekee minulle levottoman olon. Ja käytännöllinen setti ei missään nimessä ole kasa posliiniesineitä, pitsiliina ja valokuvakehyskokoelma, ainakaan jos meinaa pyyhkiä pölyjä koskaan.

Katsotaan nyt mitä saan aikaan.